Lasten ääniä, ilonkiljahduksia. Itkua, silmiin lentävää hiekkaa.
Seison taas kerran keinujen luona, katselen leikkiviä lapsia. Emma on keinumassa, toisessa keinussa vaihtuu keinujat, tällä hetkellä se on tyhjänä. Emmaa vaan ei saa keinusta mihinkään. Ei liukumäkeen, ei hiekkalaatikolle, ei kiipeilytelineeseen. Hän näkee vain keinut.

- Vauhtia!!!

Taas tuttu komento. Kohta pitäisi alkaa lähteä kotiin.

- Vauhtia!!
- Nämä on viimeiset vauhdit, sitten pitää lähteä kotiin.
- Vauhtia!
- Ei enää, ne oli viimeiset, nyt pitää lähteä.
- Vauhtia!!!!
- Nyt mennään....
- vauhtia....

Tarinamaanantai